Muuttopäivä lähestyy... Eivor-laivan lähtöön on vielä aikaa kaksi viikkoa ja joitakin tunteja.  Tunnitkin ovat oleellisia, sillä laiva tuskin kovin montaa minuuttia on valmis siirtämään aikatauluaan meidän tavaravuoremme takia.  Aikataulussa pysymiselle on yllättäviä konsteja. Viemme tavarat jo edellisenä iltana Pärnaisten sataman lukittuun varastoon ja sieltä ne on sitten "helppo" siirtää seuraavana aamuna laivaan. 

Muuttotapahtuma sinänsä ei tunnu kaikkine monimutkaisine kuvioineenkaan kovin isolta jutulta sen rinnalla, että on uskaltanut tehdä päätöksen lähteä.  Moni on sanonut, että olemme rohkeita, kun uskallamme lähteä vuodeksi Utöhön.  Itse (=Sirkku) ihmettelen, missä se rohkeus mahtaa piillä, sillä en ole kovin usein pelännyt yhtä paljon kuin sen jälkeen, kun  pääsiäisen tienoilla  päätimme kaikkien käytännön asioiden ratkettua, että lähdemme. Päätös ei toki syntynyt hetkessä.  Olemme aikoinaan purjehdusreissuilla käyneet pariin otteeseen Utössä ja paikka on jäänyt minulle mieleen ehdottomasti kiehtovimpana saarena ehkä johtuen sen historiasta ja toisaalta sijainnista.  Onhan se Suomen eteläisin saari, missä on ympärivuotista asutusta. 

Armeija alkoi vähentää toimintaansa Utössä vuonna 2003.  Kävimme saarella syyskuussa samana vuonna tutustumassa mahdollisuuteen asua siellä.  Useista tekijöistä johtuen aika ei ollut vielä otollinen.  Viime jouluna armeija poistui saarelta kokonaan ja meillekin on nyt järjestynyt asunto. Tulemme asumaan entisessä päiväkodissa.  "Dagista" on remontoitu, jotta se sopii tarpeisiimme.  Mm. vessanpöntöt ja lavuaarit on nostettu, jotta Olivia(4v) ei olisi ainoa, joka voi niitä käyttää.  Talo on paljon pienempi kuin nykyinen asuntomme, mutta se on viihtyisä ja ikkunasta näkyy Utön satama ja sen takana avomeri.

Motiivi lähteä ajaa meitä vähentämään omaisuuttamme ja yksinkertaistamaan elämäämme.  Arkemme on ollut kovin hektistä omien ja lasten harrastusten ristitulessa.  Teuvolla ja minulla on taipumus kerätä ohjelmaa elämäämme ja haluamme viettä sapattivuoden kiireestä.  Toki kyse on elämänasenteesta, mutta uskon ja toivon, että Utössä olisi helpompi tehdä valintoja rauhan ja hiljaisuuden hyväksi.  Meillä on tarve pysähtyä kuuntelemaan itseämme ja ehkä antamaan lapsillekin enemmän aikaa ja läsnäoloa.  Teuvo on ollut 26 vuotta yhtäjaksoisesti töissä ja hän kaipaa breikkiä ja minä kaipaan myös vaihtelua kotiäidin elämääni.  Suunnitelmia on, mutta niistä joskus toiste...

Vaikka muutto Utöhön on erään unelman toteutuminen, se liittyy myös siihen, että etsimme sitä, mitä haluamme elämältä.  Toisaalta lähdemme lepäämään...