Minulta kysyttiin onko elämämme arkipäiväistynyt ja jäin sitä pohtimaan.  Jollain tavallahan niin on käynyt.  Arki on muodostunut tietynlaiseksi lasten koulunkäynnin ja ikoninmaalaukseni ympärille. Ne toimivat ikäänkuin runkona.  Mantereella käynnit rytmittävät myös aikaa .  Lapset käyvät soittotunneilla ja Teuvo opiskelemassa, molemmat käynnit kerran kuussa, mutta eri viikonloppuina. Kaikki toteutuu kuitenkin niin eri tavoin kuin Nummelassa, että en koe arjen rutinoituneen vielä.  Kuherrusvaihe jatkuu edelleenkin...

Ihmettelen vieläkin usein asummeko todella täällä.  Olemme Korppoon emmekä Vihdin asukkaita.  Postista tuli juuri luettelo seurakunnan kirkkovaltuuston ehdokkaista.  Lähin ehdokas asuu Jurmossa.  Ei voi enää äänestää Vihdin seurakunnan tai kirkkoherran vaaleissa tuttuja ihmisiä.  En kaipaa Nummelaan, mutta löydän itseni usein pohtimasta, voiko näinkin erilaisessa paikassa elää pitempään.  Uskoisin kyllä viihtyväni maalaamisen parissa.  Minulle riittävät saaren pienet ympyrät, jotka tuntuvat tosin päivä päivältä paljastuvan suuremmiksi.  Hektisen betoniviidakon puuttuessa alkaa luonto kiinnostaa aivan uudella tavalla.  Koulun opettaja on löytänyt saarelta Suomessa harvinaisen kiertokiitäjän (agrius convolvuli) toukkia.  Se elää yleensä trooppisessa ilmastossa.  Hän kerää toukkia terraarioonsa ja toivoo, että niistä kuoriutuisi aikanaan näyttävä yöperhonen.

Kuvattavana kiertokiitäjän toukka ja paikalle singahtanut Olivia

Koululaiset keräävät rahaa mm.ensi kevään luokkaretkeä varten ja Teuvo on kysellyt firmoista arpajaisvoittoja.  Häneltä on poikkeuksetta kysytty, miten ison paketin voi lähettää. Ei täällä postimies kanna paketteja.  Ne tulevat autolla satamaan ja siellä tarvittaessa nosturilla laivaan ja sieltä taas saaren ainoalla autolla kauppaan, missä on asiamiesposti.  Tarvittaessa postin voi tuoda samaisella autolla suoraan kotipihaan.  Laivaanhan puolestaan mahtuu aika iso paketti.  Meidän 45 m3:n muuttokuormamme täytti vain pienen osan laivan tavaratilasta. Monta asiaa on vaikea kuvitella etukäteen. 

Eräänä iltana olimme vastassa vierastamme laivan saapuessa puolen yön aikaan.  Perässämme käveli hieman maistissa oleva vanhempi mies.  Hän kysyi, missä mahtaa olla Matssonin motelli.  Minulla löi vähän aikaa tyhjää mietiessäni, mitä hän mahtoi tarkoittaa.  Hän selitti, että siellä on saaren ainoa mahdollisuus yöpyä.  Vähitellen valkeni, että hän tarkoittaa varmaan majoitustiloja Jurmon saarella.  "Niin, niin Jurmossa.", hän vastasikin. Kerroin, että olemme Utössä.   Mies kysyi hädissään, onko Jurmo seuraavalla pysäkillä.  Vielä ehtisi juosta laivaan ja hypätä kyytiin.  Kerroin, että edellisellä ja että tämä on päätepysäkki.  Hän sadatteli, kun kukaan ei ollut kertonut, että pitää jäädä pois.  Onneksi laiva lähti heti seuraavana aamuna takaisin Jurmon kautta eli suurta vahinkoa ei tapahtunut.  Tapauksen jälkeen laivaan on tullut kuulutukset 10 minuuttia ennen satamaan saapumista.  Pysäkkien väli on täällä vähän pitempi kuin mantereella...