Jälleen kerran saimme ihailla auringonnousuja ja auringonlaskuja.  Vielä en ole kyllästynyt niihin.  Lapsetkin lähtevät kanssani iltakävelylle, kun riittävän monta kertaa oikein hehkutan.  Enää ei tarvitse edes valvoa myöhään tai nousta aikaisin, sillä päivä lyhenee kiihtyvällä nopeudella.  Tänään aurinko nousi n.klo 7.10 ja painui illalla horisontin taakse n.klo18.20.

Auringonlaskun tunnelmissa

Lentokoneen jälki taivaalla

Mukanamme oli myös vieraamme Hanna, joka on tullut seuraneidikseni siksi aikaa, kun Teuvo on Oulussa perunkirjoituksessa.  Oikeastaan voisi puhua seuraneidistämme, sillä lapset suorastaan kilpailevat hänen suosiostaan.  Olivia tuntee Hannan entuudestaan parhaiten, joten heillä riitti salaisuuksia.