Torstaina saimme vieraita Vihdistä.  Kappelissa pidettiin heidän esittämänä runo- ja musiikkiesitys "Aika pitkä hetki". Vaikuttava kokonaisuus, vaikka pianon sijasta soikin harmoni.  Esityksen jälkeen tarjosimme Ateljee Vitrinassa pientä iltapalaa.  Ryhmä oli aivan innoissaan Utöstä.  Ties vaikka tästä tulisi jokavuotinen perinne. Kuvassa pojat keräävät sisäänpääsymaksua.

Samalla viikolla minulla kävi vieraina lukioaikaisia luokkakavereita.  Viime kesänä Suomenlinnassa alkanut vuotuisten tapaamisten perinne jatkui Utössä.  Ensi vuodeksi toivottiin tapaamista hieman inhimillisempien yhteyksien päästä.  Tänne tullessa tietää matkustavansa.  Todellisempi ongelma lienee aikainen herätys, joka sotkee ei enää niin nuorten naisten rytmiä.  Itse olen herätyksiin jo tottunut, kun muutenkaan ei saarelta pois pääse.

Runo- ja musiikiesitystä varten sisustimme Ateljeen kahvilaksi.  Lähes joka päivä olen miettinyt kahvin tarjoamista, kun usein asiakkaat ovat sitä kysyneetkin.  Paukkuja ei ole aiemmin riittänyt, mutta tänään myimme jälleen viime vuotiseen tapaan laiturilla sämpylöitä ja korvapuusteja.  Sämpylät menivät kaikki, mutta pullia jäi, joten myin ne kahvin kanssa iltapäivällä Ateljeessa.  Hyvin kävivät kaupaksi.

Aamulla kaikki lapset olivat myymässä laiturilla.  Projekti on hauska, mutta voimia vievä.  Turistikausi ei kuitenkaan kestä montaa päivää täällä etelässä, joten emmeköhän me jatka ainakin jonkun päivän.

Myyntitauko...

Ateljeen ovi...