Muutimme kaksi viikkoa sitten tänne Utöseen.  (Kieliopillisesti taitaisi olla oikein sanoa Utöhön tai Utölle, mutta kaikki paikalliset sanovat Utöseen.  Liekö ruotsin kielellä vaikutusta…) Ajanlasku yhdistyy väistämättä Eivor-laivaan, joka meidänkin muuttokuormamme tänne rantautti.  Huomenna torstai-illalla n. klo 18, kun laiva taas tulee, olemme olleet siis kaksi viikkoa utöläisiä.  Ensimmäisen kerran saimme ilmoittaa utöläisyytemme, kun olimme juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina Utön bönehusetissa jumalanpalveluksessa.  Pappi kysyi osallistujilta, ketkä ovat saarelaisia ja me vielä vähän arasti nostimme kätemme.  Jumalanpalvelus on muuten säännöllisesti – kaksi kertaa vuodessa, juhannuksena ja heinäkuun lopussa.  Joulunakin on pidetty aattohartaus, mutta koska sen on järjestänyt armeija majakan kirkossa, sen kohtalo on vielä epävarma.  Armeijallahan ei ole täällä enää mitään toimintaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Yritimme ajoittaa muuttomme niin, että ehtisimme kesävierailijoiden ruuhkan alta pois.  Erinäisten sattumusten takia kävi kuitenkin niin, että muutimme juhannuksen aatonaattona, mikä lienee vuoden vilkkain päivä Eivor-laivalla ja Nauvon lossilla.  Lastasimme laivan onneksi jo edellisenä iltana.  Vilkkaasta päivästä oli se hyöty, että täällä Utön päässä 45 m3:n tavaravuoremme saatiin siirrettyä uuteen kotiimme tosi nopeasti.  Saarelaiset ystävällisesti auttoivat meitä.  Tavaraa näytti olevan valtavasti.  Pitkään tuntui, etteivät huonekalut ja kaikki kirjat sun muut mahdu mitenkään 100 m2:n taloomme. 

 

Muuttokuormaa Pärnaisten satamassa

 

 

Eivor-laivalla matkalla kohti uutta kotia

 

 

Näkymä olohuoneestamme muuttolaatikoiden keskeltä

 

 

 

Taisin vitsinä mainita, että juhannuksen voi viettää maalatenkin.  Siitä tulikin totta, kun tuntui, että seinät jäävät maalaamatta, jos sitä ei heti tee.  Teuvo kasasi huonekaluja ja minä(Sirkku) maalasin seiniä.  Talo alkoi heti tuntua enemmän kodilta, kun seinät saivat mieleiset värit ja puhtaat pinnat.  Ensimmäiset vieraatkin kävivät muuttolaatikoiden keskellä.  Meillä ei ollut tarjota juuri muuta kuin työtä, mutta tuntui tosi hyvältä ja tärkeältä, että meidät löytää täältä meren keskeltäkin! 

 

Nyt kahden viikon jälkeen tavarat alkavat olla paikoillaan.  Verhot puuttuvat ikkunoista ja taulut seiniltä, mutta muuten suurin piirtein kattilat ja vaatteet löytyvät.  Olemme ehtineet siis tehdä muutakin kuin sisustaa.  Tai Teuvo ja minä olemme, lapsethan saivat heti kavereita ja ovat leikkineet heidän kanssaan.  Lapset vastustivat kovasti tänne muuttoa, mutta heiltä ei tainnut mennä paria päivääkään, kun heillä oli jo vaikka miten ystäviä ja mielet muuttuivat.  Tuomasta käytiin heti hakemassa jalkapalloa pelaamaan, kielimuurikaan ei haittaa.  Pallo menee maaliin samalla tavalla niin suomeksi kuin ruotsiksi.  Itse asiassa myös Hanna ja Taneli ovat pelanneet jalkapalloa, vaikka he eivät sitä Nummelassa tehneet.  Kun eivät pelaa, lapset ovat leikkineet toisen ympärivuotisen lapsiperheen lapsien kanssa.  Tuomas, Hanna ja Taneli odottavat myös kovasti koulua, kun ovat kuulleet siitä niin paljon hyvää.  Hanna on myynyt jo sammakkopinssejäkin koulun kevätretkien hyväksi.  Ei siis sammakkoprinssejä niin kuin Olivia luuli.  Saarella on heti satamassa liikennemerkki, joka varoittaa sammakoista, joita on täällä todella paljon.

 

Ensimmäisen viikon aikana mielialat vaihtelivat kovasti.  Välillä ripustaessani pyykkejä avomerimaisemassa tuntui, että olen löytänyt paratiisin ja välillä pahvilaatikoita tuijottaessani mietin, mitä järkeä tässä kaikessa on.  Nyt kuitenkin paniikin tunteet ovat vähenneet.  Paratiisia ei liene maan päällä, mutta koen kyllä olevani etuoikeutettu saadessamme asua täällä.  Luonto puhuttelee ja jotenkin pysäyttää.  Ajantaju katoaa, elämä on tässä ja nyt.  Talo, jossa asumme on sekin vuosisadan alussa rakennettu hirsitalo.  Teuvo haki viime viikonloppuna purjeveneemme Uudestakaupungista ja kävimme sillä tänään läheisellä Ormskärillä.  Siellä oli aivan uskomaton tunnelma ja maisema lähes peilityynen meren keskellä.  Saari on ollut aiemmin armeijan hallinnassa ja myös lapset viihtyivät siellä suunnitellen seikkailuelokuvan tekemistä armeijan vallihaudoissa ja tykkitunneleissa.

 

 

 

 

Kun Eivor-laiva saapuu satamaan, kauppa saa täydennystä, postit tulevat ja vieraat saapuvat.  Laiva on saarelle tärkeä.  Mekin olemme jo kokeneet ensimmäisten vieraiden odotuksen jännityksen laiturilla ja jäähyväiset vieraiden lähtiessä.  Saaristolaiselämän opettelu jatkuu…

 

Viimeinen (?) muuttolaatikko