Kerron ajatuksiani Utöstä, koska ei ole muuta tekemistä. Olen melkein joka päivä pelannut jalkapalloa. Olen pelannut Tanelin, Hannan, sekä muiden saarten asukkaiden kanssa. Jos ei ole ketään, joka haluaa pelata jalkapalloa, voi aika käydä pitkäksi.

Yhtenä päivänä me käytiin Kökarissa. Matka kesti kolme tuntia. Siellä oli minigolfrata ja päätimme ottaa erän. Olin varsin kehnossa vireessä ja voitin vain Olivian. Tulimme seuraavana päivänä sieltä takaisin, mutta isä ja äiti halusivat mennä vähän aikaa keulapurjeella, joten paluumatka kesti kolme ja puoli tuntia. Yhtenä (tuulisena) päivänä isä ja äiti päättivät että me mennään Jurmoon. Matka sujui melko mukavasti, mutta veneen keikkuessa kovasti aallokossa äiti halusi että menemme takaisin Utöseen, ja kaiken lisäksi olimme melkein perillä.

Eräänä päivänä menimme Ormskäriin etsimään uimarantaa. Siellä oli jotain sodan aikaisia rakennuksia, jotka näyttivät tosi hyviltä "leikki"paikoilta. Kiersimme saarta, ja löysimme muutaman uimapaikan, mutta tietysti ne olivat liian leväisiä, ja lähdimme pois saarelta. Onneksi saari on Utön vieressä, joten matka ei tuntunut hukkareissulta.

Viime viikolla olimme käymässä Turussa. Äiti kävi samalla hakemassa auton ja polkupyörät. Auto oli ollut toukokuusta asti huollossa. Tänään (26.7) oli Utön museolla Stenhusetilla oli aikamatka lapsille. Siinä mentiin vuoteen 1919. Ja kokeilimme sen ajan puuhia, mm. puupölkyn sahaamista, karstaamista ja voin kirnuamista.

Siinä oli tärkeimmät asiat jotka täältä Utöstä muistan.

kirjoittanut Tuomas