Joulun lähestyessä kaipuu Utön saarelle kasvaa.  Markettien kärryjen kolistessa ja joululaulujen pauhatessa taustalla etsiessäni olemattomia nopeimpien kaappamia jouluaineksia toivon olevani Utö Handelissa, jossa joulu saa tulla rauhassa ja ajallaan.  Kiire on vievinään mukanaan!

Utön hiljaisten vuosien jälkeen elämäämme on tullut säpinää ja vilskettä - muutenkin kuin tassujen muodossa.  Ikään kuin ottaisi takaisin sitä, mitä ei tullut tehtyä.  Virtaa riittää... Toisaalta otimme Utöstä mukaan pysähtymistä ja olemista perheen kanssa.  Utö taisi jättää meihin pysyvän jäljen.  Ammatitkin ovat vaihtumassa sekä Teuvolla että minulla (Sirkulla) :)

Jouluperinteisiimme on kuulunut piparkakkutalon (tai -kylän!) rakentaminen.  Tänä vuonna oli vaikea päästä yksimielisyyteen aiheesta.  Lopputuloksena syntyi saaristo, johon jokainen laittoi omia toiveitaan.  Tuomas ja Taneli rakensivat tähtitornin ja saunarakennuksen (sisällä on takka ja lauteet!).  Saarella kuljetaan tunneleita pitkin.

Hanna halusi aasin ja sille tallin.  Hän tuli juuri eilen Lohjalta Vivamosta Raamattukylästä, jossa oli toista viikkoa Judith-aasin taluttajana joulunäytelmässä Ihmeellinen ilo.  Tallin edessä tallustavat koiramme Tiuku ja Tähti.

Olivialle ei riittänyt vähempi kuin huvipuisto.  Tehtiin raketti ja viereen lipunmyyntikoju, josta saa myös herkkuja.  Raketin kanssa oli rakennusteknisiä ongelmia ja se kertaalleen jo romahti.  Sortuneet seinät katosivat tekijöiden suihin ja uudet pystytettiin tilalle.  Meressä on kyltti "Fishing forbidden".  Nähtäväksi jää noudatetaanko sitä