Koko perheemme kävi läpi rajun influenssan, minä viimeisenä.  Kun tokenin sängyn pohjalta pystyyn, piti lähteä kallioille katsomaan haahkaparvia.  Niiden ilmaantuminen sykähdyttää.  Haahkojen tulo ilmoittaa kevään tulosta, mutta siihen liittyy jotain muutakin.  Ilmiö toistuu joka vuosi, lama tai ilmaston lämpeneminen ei haahkoja heiluta.  Ensimmäisenä keväänä ihmettelin, miten täällä saaristossa kuuluu paaluttamisen ääni.  Vähitellen minulle valkeni, että ääni lähtee haahkoista eikä rakennustyömaalta

Kevät tuo tullessaan erityistä haikeutta.  Jokainen uusi kevään merkki on samalla viimeinen.   Se vetää hiljaiseksi, ei tahdo löytyä sanoja.   Olemme päättäneet lähteä saaresta ensi kesänä.  Liian moni asia alkoi käymään liian vaikeaksi, jotta jääminen olisi mielekästä.

Olemme saaneet monin verroin sen, mitä tulimme täältä hakemaan.  Lepoa, levollisuutta, pysähdystä, katkoa oravanpyörään, uusia virikkeitä,... Kun ajattelen paluuta mantereelle, pääni ympärillä pyörii paikallinen maisema: 360 astetta merta ympärillä, säällä kuin säällä.  Sitä ei kai saa mukaan 

Olivian lastenkutsutkin siirtyivät viikolla äidin potemisen takia.  Olihan niitä jo odotettukin - vuoden verran.