Selkeän välivuoden ja ehkä myös utöläisen kuherrusvuoden jälkeen arki on palannut elämään.  Alkanut syksy (vai onko vielä kesä?!?) on kulunut hyvin erilaisissa toimissa kuin vuosi sitten.  Ainoa mikä pysyy on lasten koulu eikä sekään jatku samanlaisena.  Tuomaksen koulu Korppoossa on käynnistynyt hyvin. Taustalla huoltojoukoissa on etsitty omaa paikkaa, mutta tilanne alkaa selkiytyä.  Tuomas viihtyy Korppoossa ja haluaisi olla siellä enemmänkin, mutta me vanhemmat haluamme pitää kiinni etäopetuksesta maanantaisin ja tiistaisin. Sisaruksetkin kaipaavat selvästi toisiaan. Minua jännittää edelleen, miten me vanhemmat jaksamme kulkea Tuomaksen mukana, mutta toisaalta Korppoo on viehättävä taajama ja muutama päivä siellä on ihan tervetullutta vaihtelua. Lapsiinkin tutustuu ihan eri lailla, kun läsnä on vähemmän porukkaa.

Olivia on aloittanut esikoulun, vaikka virallinen ajankohta olisi vasta vuoden päästä.  Hän on viihtynyt koulussa hyvin ja pärjännytkin eskarilaisen tavoin. Päivät ovat vielä lyhyitä ja välillä hän on minun mukanani Korppoossa, joten koulun aloittaminen sujuu jouhevasti eikä liian tiiviisti.

Vapaa-aika on ollut kortilla.  Itseä pitää ottaa niskasta kiinni, ettei valu kiireeseen, jota lähdimme tänne pakoon.  Teuvon työt hotellilla vaikuttavat paljon elämäämme.  Niiden mukana minäkin olen joutunut mm.aamupalakokiksi.  Kun saarella asuu rajallinen määrä ihmisiä, voi löytää itsensä hotellin keittiön lisäksi vaikka kaupasta kassan takaa.  Se on muuten hyvä paikka oppia tuntemaan saaren asukkaat nimeltä.  Ostokset nimittäin merkitään nimelliseen vihkoon, josta ne sitten aina kerran kuussa maksetaan. Jossain välissä pitäisi tehdä sitä, miksi tänne tuli eli maalata... Olen toiveikas ja uskon, että kuviomme vakiintuvat ja esim. Olivian  koulussa oloaikana minulle jää rauhallinen maalaushetki. 

Odotan mielenkiinnolla mietteitäni ensi kesänä.  Mihin tämä vuosi vie meidät - tai nämä vuodet? Koen hypänneeni johonkin, minkä suuntaa en tiedä ja mikä yllättävintä - en koe tarvettakaan tietää sitä. Nyt eletään tätä hetkeä...