Perjantai-iltana 15.9 saapui Eivorilla ystäväni Olli Turusta auttamaan veneen siirrossa Utösta Vikomin telakalle Nauvoon. Koska Eivor saapuisi myöhään, vasta 23.00 jälkeen, sovimme, että Olli menee yöksi Anna-Tuuliaan. (Sirkku ja lapset olivat nimittäin lähdössä lauantain vuorolla 5:45 Nummelaan ja lupasin saattaa heidät aamulla laivaan.)

Perjantai-iltana ajattelin, että en viitsi laskea verkkoja kun aamulla on kuitenkin tarkoitus lähteä purjehtimaan vene Nauvoon.Muutin kuitenkin mieleni kun juttelin erään Utössa 50 vuotta kalastaneen miehen kanssa. Hän kertoi, että nyt olisi suotuisa yö siian pyyntiin. Syy tähän oli se, että meri oli aivan tyyni , oli kuutamo ja pilvetön taivas. Laskimme Sirkun kanssa neljä verkkoa läheiseen salmeen. Verkkoja laskiessamme aurinko laski ja värjäsi horisontin punaisen eri sävyihin. Illan pimetessä kirkas tähtitaivas aukeni yllämme. Nouseva kuunsirppi oli punertava. Verkkoja laskiessamme ohitsemme lipui kanootti. Kyseinen kanootti rantautui venepaikkamme viereen. Palatessamme rantaan kanootilla melonut mies oli keräämässä tavaroita yöpymistä varten. Hän oli lähtenyt edellisenä päivänä Turusta ja perjantaipäivän aikana hän oli melonut 10 tuntia yhteen menoon. Hän ei ollut mikään aloittelija, pari vuotta sitten hän meloi Kilpisjärveltä Turkuun.

Lauantaiaamuna kävin saattelemassa Sirkun , Tuomaksen, Hannan, Tanelin ja Olivian Eivoriin, joka lähti Utösta 5:45. Kävin hetkeksi nukkumaan ja heräsinkin siihen, että Olli ilmestyi ovellemme kahdeksan aikoihin. Hän kertoi upeasta matkasta tyynellä merellä tähtikirkas taivas yllä. Jurmossa oli tulomatkalla sattunut dramaattinen tilanne kun eräs vanhahko veneilijä oli pimeässä arvioinut suunnan väärin ja ajanut moottoriveneensä vauhdilla päin kalliota. Onneksi henkilövahingoilta säästyttiin. Olin suunnitellut lähtöä Anna-Tuulialla aamupäiväksi käytyämme ensin pikaisesti kokemassa verkot. Verkoista nousi kuitenkin 13 siikaa, kampeloita ja ahvenia, kaloja yhteensä arviolta 16-17 kiloa. Ennen kuin kalat oli perattu, verkot selvitetyttä ja muutama siika ja kampela savustettu olikin iltapäivä.

Anna-Tuulia Utön satamassa

Lähdimme matkaan iltapäivällä upeassa säässä. Tuuli oli lähes takaa ja t-paidassa tarkeni hyvin. Alkumatkasta emme nähneet muita veneitä. Vasta saavuttuamme Nötön ja Aspön maisemiin näimme muitakin veneitä, joten tähän aikaan vuodesta saa kulkea todellakin rauhassa - ainakin ulkosaaristossa. Rantauduimme viiden tunnin purjehduksen jälkeen erään turkulaisen venekerhon saareen Nauvon eteläpuolella.

Matka taittui upeassa säässä

Ulkosaariston alkavaa ruskaa Aspössä

Olli arveli, että saisimme olla lähestulkoon yksin kyseisessä paikassa. Hieno sää oli kuitenkin houkutellut kymmenkunta muutakin venettä saareen. Illan ateria koostui Ollin grillaamista pihveistä hänen tuomansa erinomaisen espanjalaisen punaviinin kera. Päivän kruunasi tilaisuus saunoa venekerhon ihanassa puulämmitteisessä saunassa . Pääsimme saunaan vasta 22 aikoihin, mutta meidänkin jälkeen riitti vielä saunojia.

Heräsimme lauantaiaamuun varsin dramaattisissa tunnelmissa. Herättyämme noin puoli kahdeksan aikoihin huomasimme ilmassa savun hajua. Olli ihmetteli miksi kuuluu voimakasta ritinää. Olli ehti ensimmäisenä ulos ja hänen huutonsa herätti muutkin venekunnat:  SAUNA PALAA!!!!  Olimme noin 20 metrin päässä saunasta ja tilanne näytti uhkaavalta, kun saunan lähistöllä olevat saaristomännyt leimahtivat tuleen ja kipinöitä alkoi sinkoilla veneeseen. Siirsimme veneen nopeasti kauemmaksi ja ankkuroimme veneemme suojaan tulelta. Liityimme Ollin kanssa sammutusjoukkoihin. Tunnin kuluttua saapui Nauvon palokunnan vene, joka hoiti jälkisammutuksen. Omalta osaltamme vaurioita olivat Ollin mustuneet Adidakset ja reikä veneen kattopressussa.

Aamupäivällä jatkoimme matkaa kohti Vikomin telakkaa Pikku-Nauvon ja Iso-Nauvon välissä.  Soitin matkalla ystävälleni Raunolle Vaasaan ja hän veneen rakentajana ja entisenä omistajana taas kerran ystävällisesti kertasi ohjeita syyshuoltoa varten. Matkalla opin lisää uusia puolia ystävästäni Ollista - hän on ekspertti myös veneenrakennuksen alalla.  Tässä pari vinkkiä Ollilta: - sitruunantuoksuinen Fairy on erinomainen aine poistamaan dieselin hajun veneestä - samoin myös kalanhajun käsistä.  Merisuola lautaselle laitettuna maksaa murto-osan venetarvikeliikkeiden myymistä suolapalloista kosteudenpoistajaksi veneeseen.

Venettä voisi toki pitää paljon pitempäänkin Utön vesillä mutta luulen, että käyttö eri syistä jäisi kuitenkin melko vähäiseksi syksyn aikana.  Keväällä on tarkoitus laittaa vene vesille hyvissä ajoin.  Kokemukseni Anna-Tuuliasta ovat olleet erittäin myönteiset.  Kysymyksessä on ensimmäinen teräsveneeni ja voi vain todeta, että kysymyksessä on hyvin merikelpoinen ja asumismukavuudeltaan erinomainen vene.