Vietimme muutaman päivän hiihtolomastamme Utössä tutuissa maisemissa.

 

Lähdimme kotoa lumivuorien keskeltä, mutta saarella lunta ei ollut kuin nimeksi.  Vesisade sulatti sitä entisestään.  Sukset jätettiin kotiin, mutta jäisillä kaduilla oltiin pakotettuja luistelemaan.

Tuulen voimakkuus tuntui myrskyltä, vaikka taisi olla kaukana siitä.  Pienillä koirillamme oli joka tapauksessa välillä vaikeuksia kulkea eteenpäin.  Kovimmat tuulet oli jo ohitettu, mutta mainingit loivat tyrskyjä rannoille.

Aurinkokin paistoi välillä.

Saari houkuttelee kuvaamaan.  En ole juurikaan harrastanut sitä mantereella, vaikka kohteita varmasti löytyisi.

Auringonlaskut eivät lumonneet tällä kertaa - ei todellisuudessa eikä kuvassa...

Kävimme kaikissa tutuissa paikoissa muistelemassa menneitä.  Elämä menee kuitenkin eteenpäin ja uudet tuulet puhaltavat, mitä ne sitten lienevätkin...