Kovan tuulen jälkeen eilen illalla taivas värjäytyi upeisiin kuvioihin. Sää vaikuttaa merkittävästi, kun virikkeitä ei ole ympärillä paljon.  Mieliala muuttuu luonnon mukaan.  Imen itseeni voimaa syksyn voimakkaista väreistä talven harmauden varalle - mikäli se on mahdollista.

Elämä täällä saarella alkaa tehdä tehtäväänsä.  Turhat ärsykkeet on riisuttu pois ja vauhti on hiljentynyt, mitä nyt matkustelu mantereelle katkaisee kuvioita.  Täältä katsottuna Korppoon pääsaarikin tuntuu mantereelta, vaikka todellisuudessahan manner alkaa vasta lähellä Turkua.

Taustahälinän lakattua alan löytämään oleellisinta - tai sen puuttumista.  Ulkoaohjautuvana hukun helposti virikkeiden keskelle, mutta nyt on vihdoin mahdollisuus tehdä tuttavuutta itsensä kanssa. Aina se ei suju ilman kyyneleitä, mutta olen ymmärtänyt, että toisen ihmisen voi kohdata vain haavapintojen kautta.  Suunta tuntuu hyvältä.