Pyykkinarumittari on pitkään näyttänyt monena päivänä hiljaista tuulta, kun pyyhkeet ovat pysyneet narulla ilman ainuttakaan pyykkipoikaa.  Tänään alkoi yhtäkkiä taas tuulla ja pyyhkeet tippuilivat alas.  Ei voida tosin puhua kovasta tuulesta, sillä kaksi pyykkipoikaa riitti pitämään pyyhkeet paikallaan. Intouduin maalaamaan talomme ulkoseiniä, kun ilma viileni vähän.  Ilo tuulenvireestä jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja maalaaminen tuntui vähän kuin saunomiselta.  Maalia roiskuu sen verran, että kannattaa kuitenkin pitää pitkiä vaatteita. Sain kuitenkin maalattua varjon puolelta valkoisia lautoja ja heti talon ilme kirkastui.

Kampeloita olemme syöneet lähes joka päivä.  Vielä niihin ei olla kyllästytty.  Lapset tosin eivät osaa syödä niitä.  Kampeloihin on jo sen verran totuttu, että pienimmät pääsevät takaisin mereen kasvamaan.  Lokitkin osaavat jo reagoida, kun tulemme veneeltä verkkojen kanssa.  Ne asettuvat asemiin savupiippujen päälle ja kirkuvat oikein tosissaan. Pari kertaa röyhkeimmät ovat yrittäneet napata kalan ämpäristä.

Lapset odottavat kovasti koulun alkamista.  Hanna erityisesti laskee päiviä ja olisi halukas kouluun heti huomenna.  Tanelia vähän jännittää uusi tilanne.  Naapurin lapsetkin miettivät, mitä tuleman pitää, kun koulussa on niin paljon oppilaita! Viime vuonna oli ainoastaan kuusi, joista kaksi oli esikoululaisia. Opettajiakin tulee olemaan useampia entisen yhden sijaan.

Sirkku maalaa, vaikka vähän huimaakin...