Olen jo pitkään haaveillut vähän erilaisesta sivupohjasta, mutta taidot eivät ole riittäneet sellaisen tekemiseen.  Netissä surffaillessani löysin henkilön, joka tekee vuodatukseen erilaisia pohjia ihan hyvää hyvyyttään.  Käyntilaskurikin on tämän tuttavuuden seurauksia.  Laskuri on  tietysti vähän myöhässä, mutta ei se mitään...

Uusia kuvia ei ole tullut otettua, kun ulkona on niin ankeata. Lumet ovat lähes hävinneet ja vettä tihkuu. Täällä Utössä joutuu elämään / saa elää niin lähellä luontoa, että omakin elämä rytmittyy sen mukaan.  Mielialat vaihtelevat aika voimakkaasti sään mukaan.  Niinhän on käynyt ennenkin, mutta täällä sää ja vuodenaika vaikuttavat kyllä selkeästi aiempaa enemmän mielialaani. 

Väsymystä on ilmassa.  Talvihorroksellinen olotila tuntuu useinmiten autuaalta ja tarpeelliseslta, mutta totuuden nimessä välillä kaipaan jotain muuta. Ehkä valoa ja kevään tuloa... Toisen ihmisen kohtaaminen kyllä vähentää tuota selittämätöntä kaipuuta.  Erään saarelaisen kanssa puhuttiinkin kadulla kohdatessamme, miten mantereella tuntuu oudolta,  kun vastaantulevat eivät tervehdi.  Täällä yleensä pysähdytään vaihtamaan vähintään muutama sana ja vierailijoidenkin kanssa tervehditään. 

Teuvo on ollut viikon mantereella ja huomaan arjessani hänen kokoisensa aukon.  Aikamoiset paineet siis kohdistuvat parisuhteeseen... Positiivisesti ajateltuna tämä vuosi on oiva mahdollisuus päivittää suhde ja karsia vääriä tulkintoja ja luuloja.  Unelmana olisi oppia elämään tässä hetkessä läsnä itselleen ja muille ja vielä välittämään sitä lapsille...