Vesien kylmettyä on aika siirtyä silakanpyyntiin. Syy siihen miksi silakkaa ei pyydetä lämpien vesien aikaan on siinä, että silakan jälkikäsittely on silloin hankalaa kalan pehmeyden vuoksi. Silakanpyynti on minulle uusi kokemus. Pääsin erään tuttavani  mukaan ja häneltä sain kädestä pitäen opetusta silakan kalastuksesta. Käytettävät verkot ovat 3-6 metriä korkeita. Verkkojatan päissä käytetään jykeviä ankkureita verkkojen liikkumisen estämiseksi. Verkon silmäkoko on 17-20 mm. Arvelimme silakan liikkuvan melko pinnassa ja sen vuoksi nostimme kohoilla (= tyhjillä mehukanistereilla) verkot lähelle pintaa. Koska verkkojen korkeus on melko suuri, on selvää, että verkot täytyy laskea melko syvään veteen.

Silakkaparven sattuessa kohdalle 100 kg:n saalis parilla verkolla voi olla tyypillinen saalis. Saalimme parilla kerralla oli yhteensä vain noin kolme kiloa. Onneksi näin, sadan kilon saalis olisi teettänyt työtä koko päiväksi vaikkakin jaettavaa olisi silloin riittänyt kaikille saarelaisille. Jälkimmäisellä kerralla toiseen verkkoon oli ilmestynyt suuri reikä. Emme keksineet muuta selitystä kuin sen, että hylje on mennyt siitä kohdin läpi. Utösta etelään sijaitsevilla luodoilla on satamäärin hylkeitä. Varsinkin jälkimmäisellä pyyntikerralla (la 2.12) oli huikaisevan kaunista. Lähdimme merelle , Utön itäpuolelle, auringonnousun aikaan. Itäinen taivas värjäytyi punertaviin sävyihin, tuuli oli tyyntymässä ja mainingien pauhu kohisi kuin koski. Lähistöllä ui joutsenia ja yläpuolella lensi sorsia ja telkkiä. Joulukuuksi oli uskomattoman lämmintä, 9 astetta. Verkkoja kokiessamme pohdiskelimme, että saattaisi olla vitsit vähissä jos tällä hommalla pitäisi tienata elanto perheelle kuten monien ulkosaariston ihmisten täytyi tienata esim. satavuotta sitten.   

80-90-lukujen taitteessa laman iskiessä päälle muistan silloisen pääministerin Harri Holkerin kehottaneen kansaa syömään silakkaa, koska se on edullista ja ravitsevaa. Hänelle irvailtiin asiasta pitkään. Täällä saaristossa silakka on erittäin arvostettu kala. Sen turvin saarelaiset ovat kirjaimellisesti säilyneet hengissä menneinä vuosina ennen internetiä ja yhteysaluksia. Totesin erään paikallisen reseptin toimivaksi: silakat leivitetään jauhossa, mausteeksi suolaa ja valkosipulia ja sitten paistinpannuun.    

Silakkaverkkoja kokemassa

Olivian kanssa silakan perkkuussa