Vuosi sitten kaksi nuoristamme teki joulurunon, joka täälläkin julkaistiin.  Nyt näytämme sensuroimattoman version kuvituksen kera!

 

Olipa kerran kaunis Rumahilkka,
jonka silmästä usein tuli tilkka.

 

Sen takia itki Rumahilkka,
koska oli hänellä kiusaaja nimeltä Ilkka.

 

Silti hänen tätinsä oli iloinen,
vaikka olikin 200-kiloinen.

Tuli vastaan pieni susi,
joka sanoi: “pusi pusi.”

Rumahilkka vastas: “oot ihana.”
Susi sano: “oot lihava.”

Sitten tuli vastaan iso karhu,
jonka nimi oli Pikku-Tarhu.

Karhu sano: “tuus tännes.”
Rumahilkka vastas: “tapaat mut lännes.”

Sitten kolmikko lähti,
oli taivaalla kirkas tähti.

Tähti johdatti heitä,
pitkin kapeita teitä.

“Edessä on kuusi”,
Rumahilkka huusi,
on ongelma uusi.

Susi hyökkäsi kimppuun,
karhu kävi käsiksi joululimppuun.

Sitten tuli vastaan metsämies,
joka oli “kuka ties”.

Mies hakkas puun poikki
ja karkuun loikki.

Sitten tuli vastaan Ilkka.
”Voi, ei!”, huusi Rumahilkka.

Ilkka Rumahilkan haukkui lyttyyn.
Susi ja karhu heittivät hänet pyttyyn.

Sitten he vetivät vessan ja
kutsuivat prinsessan.

Ihan vaan seuraksi ja
muuttui prinsessa peuraksi.

Sitten kolmikko lähti äkkiä pois
ihan kuin ei mitään tehneet ois.

Sitten edessä oli jouluseimi,
joka on tietysti aika feimi.

Siellä oli kolme jätkää,
joilla ei ollut yhtään prätkää.

 

 

Siellä oli tietysti myös Jeesus-vauva,
ei todellakaan mikään hauva.
 

Tähti oli kolmikon sinne vienyt,
mikä olikaan paikka lienyt.
 

 

Loppu.  Taneli ja Olivia.