Vietin viikon mantereella ja sillä aikaa saarelta ehtivät haihtua kaikki talven merkit.  Jossain näkyy vielä pieni kasa lunta, mutta mieli ei tahdo pysyä luonnon perässä.  Olen vielä sillä raiteella, jossa odotetaan talvea, joka ei oikeastaan koskaan kunnolla ehtinyt tänne asti.  Vähän olen yrittänyt vastustella kevään riemua, mutta vaikeaa se on.  Luonto on puhkeamassa ylistyslauluun eikä voi kuin ihmetellä ja ihastella. 

Kalastus on tullut jälleen mukaan arkeen.  Suuri lohisaalis pantiin pakkaseen.  (Jos tiedät olevasi tulossa kylään kevään kuluessa, voit ehkä saada siitä maistiaisia...) Muuten kalat eivät oikein vielä ymmärrä verkkojen päälle.  Yksi kampela ateriaa kohti ei tahdo riittää, mutta hyvältä se maistuu.

Mättöfiilikset ovat takanapäin.  Tunteen kohtaaminen vapautti,  ei tarvinnut juuttua selittämään asioita joksikin toiseksi. Maalaan innoissani aamusta iltaan ja yritämme löytää tasapainoa kaikelle tekemiselle. Lapset pelaavat jalkapalloa aina kun aikaa liikenee.  Käärmeetkin ovat kuulemma alkaneet luikerrella ulos koloistaan.  Tuntuu kuin elämä asettuisi normaaliin uomaan, vaikka tulossa onkin ensimmäinen keväämme täällä...

Vasemmalla edessä saaren kauppa - Utö handel

Takana oikealla näkyy hieman kotiamme