Tänään päätimme vihdoin lähteä Jurmoon.  Sää- ja aaltoennusteet lupasivat hyvää keliä. Eilisiltana Jurmossa oli laituritanssit ja näimme sinne menevien veneiden puikkelehtivan kallioluotojen välistä.  Teuvo kävi kysymässä luotsikutterikuskeilta, mistä pääsisi turvallisesti oikaisemaan.  Virallisia väyliä käyttämällä joutuu nimittäin kiertämään tosi kaukaa. Tiesimme ennestään, että Utöstä pääsee suoraan Jurmoon, mutta keskellä syvääkin vettä saattaa olla kareja eli merkitsemätöntä väylää ei uskalla lähteä suin päin purjehtimaan.  Teuvo sai tietää  suoran reitin ja niinpä lähdimme kohti itää, kun merkitty väylä lähtee länteen. Eräs luotsikuski oli tulossa ilmeisesti verkkoja kokemasta pienellä veneellä ja nähdessään minun tähyilevän keulassa hän lähtikin luotsaamaan meitä alkumatkan kapeikkojen läpi.

Eivor-laiva lähti 15 minuuttia meidän jälkeen virallista väylää pitkin myös Jurmoon ja siitä saimme hyvän vertailukohdan sille, miten paljon reittimme oikaisee.  Matkan varrella näkyi myös yksi hylky keula kohti taivasta.  Se oli kuulemma virolainen laiva, joka ajautui matalikolle muutama vuosi sitten. Me pääsimme onnellisesti perille, vaikka tällä kertaa sääennusteet eivät aivan pitäneetkään paikkaansa.  Tuuli kovempaa ja aallot olivat korkeampia kuin ennusteen alle puolimetriset.  Emme kuitenkaan kääntyneet takaisin kuten edellisellä yrittämällä.  Puksutimme moottorilla vastatuuleen pärskeiden kastellessa keulassa istuvan Hannan. Saavuimme Jurmon satamaan juuri, kun Eivor irtautui laiturista eli reittimme nopeutti matkaamme tunnilla.

Perillä keitimme ensin kahvit ja sitten lähdimme tutustumaan saareen.  Satamassa oli pienen pieni Jurmohandel. Meidän kauppamme taitaakin olla lähisaarten hypermarket.  Satamassa näimme myös ensimmäisen elävän kyykäärmeen tänä kesänä.  Tuomas ja Taneli näkivät alkukesällä Utössäkin kyyn, mutta meidän muiden piti tulla Jurmoon asti näkemään sellainen. Päätimme lähteä käymään saaren toisella puolella sijaitsevassa kirkossa, vaikka lapset vastustivatkin ajatusta kovasti. Huomasimme satamassa, että edellisenä päivänä kirkossa oli ollut konsertti, jossa esiintyivät mm. Lasse Mårtensson, Katriina Kerppola ja Tommy ja Mathias Hellsten. Olisikin pitänyt saapua jo eilen! Kävellessämme kirkkoon ihastelimme Jurmon luontoa ja ihmettelimme, miten niin läheiset saaret kuin Jurmo ja Utö voivat olla niin erilaisia.  Armeija on tietysti leimannut Utötä, mutta ei se selitä kaikkea.

Kirkon hautausmaalla hiljeni historian edessä.  Vanhin hauta oli muistaakseni vuodelta 1867.  Jurmoon on haudattu myös moni utöläinen.  Utö on niin kallioinen saari, että hautausmaan perustaminen ei ollut mahdollista ilman muualta tuotua hiekkaa.  Hautausmaa on ollut Utössä 1960-luvulta lähtien. Kirkon lähellä näimme lampaita ja niinkin suomalaisen eläimen kuin alpakka. Takaisin veneelle matka sujui joutuisammin, kun tiedossa oli jäätelöt sataman Kaffelassa.  Paluumatkalle lähdimme, vaikka naapuriveneestä varoittivat, että aallot ovat korkeita.  Teuvo on useaan otteeseen valistanut, että Anna-Tuuliamme on merikelpoinen vene ja nytkin se tuli todistettua.  Myötätuulessa vene keinui "hieman", mutta matka sujui joutuisasti. 

Kotiin palattuamme kävimme vielä laskemassa verkot, jotta huomiset vieraammekin saavat nauttia savustetuista kampeloista. Utön satamassa näkyi paljon potentiaalisia sämpylän ostajia, mutta valitettavasti he saavat tyytyä huomenaamulla omiin varastoihinsa, silllä me aiomme nukkua.