Lähtöpäivä on siirtynyt kolmella päivällä.  Välissä on ollut kohtalaisen monta eri vaihtoehtoa ja ajankohtaa, mutta nyt tähtäämme juhannuksen aatonaaton laivaan, joka lähtee klo 13.30.  Tiedossa on siis ikimuistoinen juhannus muuttolaatikoitten keskellä.  Tulevassa kodissamme on tarkoitus jatkaa pintaremonttia eli juhannuksen voi viettää myös seiniä maalaten.  Kuulostaa houkuttelevalta 30 asteen helteessä...  Onneksi Utössä on meren läheisyyden vuoksi viileämpää kuin täällä Nummelassa.  Maalaamisen voi toki jättää myöhemmäksikin, mutta silloin riski kaiken jäämisestä ennalleen on suuri.  Olisi niin mukava saada huoneisiin omia värejä.

Yritämme kovasti karsia tavaroitamme, jotta ne mahtuisivat perille ja jotta niitä ei tarvitsisi turhaan kantaa edestakaisin.  Silti muuttokuormasta tulee iso.  Vuoden on kuitenkin tarkoitus olla virkistävä eikä mikään selviytymisleiri, joten kaikkea ei voi jättää autotalliin.  Iso pöytämme ja piano lienevät vaikeimmat siirrettävät, mutta juuri ne haluamme mukaan. Yksi saaren kesäasukkaista on kuulemma ammatiltaan pianonvirittäjä, joten sekin puoli on järjestyksessä.

Odotan erittäin kiinnostuneena, miltä elämämme tuntuu siellä perillä.  Täytyy myöntää, että välillä kirjoja, kenkiä, untuvatakkeja ym. lautasia pakatessa mietin, onko tässä kaikessa mitään järkeä.  Näemme valtavasti vaivaa päästäksemme pieneen asuntoon kohtalaisen alkeellisiin olosuhteisiin ja aluksi vielä remontin keskelle ja vuoden päästä taas kaikki sama toiseen suuntaan.  Kävin muutama viikko sitten ystäväni kanssa Utössä maalaamassa kotimme joitain seiniä ja silloin ymmärsin kyllä taas, miksi haluamme saarelle.  Moni asia siellä puhuttelee:  luonto, hiljaisuus, maisemat, historian läsnäolo, merimatka,... Merta ihminen ei ole vielä saanut tottelemaan itseään.  Utön ympärilläkin on ollut lukuisia haaksirikkoja.  Sellaisiakin, joissa ei ole voinut tehdä juuri mitään myrskyn takia.  Ymmärtää, ettei ihminen voi hallita kaikkea.

.