Koulujen alku ja Hannan synttärit ajoittuvat yleensä samoihin aikoihin.  Hannaa juhlittaessa tietää arjen lähestyvän. Me aikuiset olemme käytännössä tehneet töitä koko kesän, joten loman loppumisesta ei ole kyse, mutta pitkään syksyyn astumisesta kuitenkin...

Nuorinkin lapsemme aloitti koulutiensä.  Jännitys väreili ilmassa, vaikka koulu oli tuttu edellisvuoden eskarista.

Syksyyn kuuluu, että sataa.  Syksyltä tuntuu, vaikka kaiken järjen ja almanakankin mukaan pitäisi olla vielä kesä.

Kolmas vuotemme lähtee pyörimään.  Jollain tapaa tuntuu, että paras vuotemme - ainakin tähän mennessä.  Emme tiedä tulevasta.  Siihen alkaa jo tottua...  Olemme oppineet luovimista saaristossa, välillä siellä ja välillä täällä tai tuolla.   Suuri osa ajasta menee siihen, että pääsee saaresta pois tai saareen.  Mutta silloin kun ei matkusteta, ollaan paikalla, ehkä myös läsnä.  Moni on ihaillut päätöstämme tulla aikaanaan Utöhön ja ihmetellyt rohkeuttamme viipyä saarella talvien yli.  Teuvo oli ihmetellyt ystävällemme, mahtaako meillä olla vielä kaikki ruuvit tallella, kun vain jäämme tänne.  Sieltä kuulin viisauden, jonka varassa jaksan tulevan talven.  "Parempi yksi ruuvi löysällä kuin kymmenen liian tiukalla."  Ensimmäinen assosiaationi tuohon viisauteen liittyi tosin ulko-ovemme ruuveihin.  Pari iltaa sitten kovalla etelätuulella jouduin vääntämään kättä myrskyn kanssa, kun en meinannut saada ovea pysymään kiinni.  Olisin antanut mitä vain kymmenestä liian tiukalla olleesta ruuvista!!