Luokittelisin tämän keskiviikkopäivän tavalliseksi, koska ei ole tapahtunut mitään erikoista.  On tuullut kohtalaisen rauhallisesti.  Purjehtijatkin ovat uskaltaneet lähteä jatkamaan matkaansa tuulen hiljennyttyä iltapäivällä.  Vieraat on saatettu laivaan ja lapset ovat leikkineet kavereidensa kanssa kuten lähes joka päivä.   Laiva ei tuonut tänään täydennystä kauppaan, joten mekään emme käyneet muuta kuin hakemassa postin kaupan seinässä olevasta postilaatikosta.  Kodin sisustamista olemme harrastaneet vain yhden verhotangon verran. Kirjasto on auki kerran viikossa ja se päivä oli tänään. Lapset kävivät siellä keskenään hakemassa suosikkejaan.

Maanantaina meidän oli tarkoitus lähteä vieraidemme kanssa tutustumaan Jurmon saareen.  He olisivat voineet hypätä sieltä laivaan ja matka Pärnaisiin olisi lyhentynyt tunnilla.  Kuulimme kuitenkin aamulla saarelaisilta, että mereltä on lähestymässä ukkosmyrsky.  Sitä oli vaikea uskoa, vaikka katsoimme varmistuksen netinkin ennusteista, koska taivaalla ei näkynyt mitään poikkeavaa.  Vähitellen tuuli kuitenkin yltyi niin, että jäimme kotiin ja hyvä niin, koska ukkonen todella meni saaren päältä.  Tunnin ajan taivaalta satoi kissoja vaakasuoraan eivätkä narulle unohtuneet pyykit olisi pysyneet paikoillaan ilman niihin pantuja pyykkipoikarivistöjä. Sen verran varustauduin etukäteen.  Naapurin poika tosin sanoi jälkikäteen, ettei sade ollut oikein kummoinenkaan.  Jäämme siis odottamaan sitä kunnon myrskyä...

Illalla Teuvo asensi nettiyhteyttämme.  Utö sai ensimmäisten joukossa Suomessa sellaisen langattomana joitakin vuosia sitten.  Joku voisi luulla, että langaton yhteys tarkoittaa sitä, ettei tarvita lainkaan lankoja tai oikeastaan johtoja.  Tommy Hellsten sanoo, että sen saat mistä luovut ja se tuntuu pitävän tässäkin asiassa paikkansa.  Johtoja on nimittäin enemmän kuin kaapelin kautta tulevassa yhteydessä.  Saatan olla ainoa, jolle tämä oli uusi asia, mutta kerron sen silti: yhteys on langaton taloomme asti.  Signaali tulee majakan huipulta ja talomme seinään asennettiin vastaanotin, josta johto sitten pitää saada sisälle ja tietokoneeseen. Tietokone on tietenkin mahdollisimman kaukana siltä seinältä, jossa vastaanotin sijaitsee ja siksi johtoja on aika pitkästi. On kuitenkin yllättävän mukavaa saada taas nopea internetyhteys.

Tiistaina oli kauppapäivä.  Jokainen saarelainen tilaa tarvitsevansa maidot ja muutkin tuotteet, jos arvelee, ettei niitä muuten löydy kaupasta. Kohtalaisen hyvin sieltä on kaikkea löytynyt.  Ruuvit ja mutterit laitetaan listaan mantereella käyntiä varten.  Vieraitakin on pyydetty tuomaan, jos jotain akuuttia puuttuu.  Eilen tosin aloimme kaipaamaan mansikoita eikä niitä ole kovin montaa kaupassa näkynyt.  Soitettiin sukulaisille Turkuun ja saatiin paimiolaisen mansikkatilan nimi.  Nyt vain mansikat piti saada jotenkin Utöseen. Tilalta ei ehditty lähteä niitä kuskaamaan minnekään. Teuvo muisti, että eräs luotsikutterin kuski oli tulossa  töihin Utöseen.  Soitto hänelle ja hän lupasi tuoda laatikot Kaarinasta, jonne taksi saatiin viemään mansikat Paimiosta. Naapuriperheellekin tilattiin yksi laatikko.  Vähän pelotti, miten mansikat säilyisivät paahtavassa helteessä luotsikutterissa, vaikka se nopea onkin.  Pelko oli kuitenkin aiheeton, sillä mansikat olivat hyvässä kunnossa ja maistuivat tosi hyville.  Niinpä meillä oli sitten mansikanpakastustalkoot ja päälle mansikkakakkukahvit. Kakku maistui kyllä paremmalle kuin samassa tilanteessa viime vuonna...

Illalla Teuvolla oli paikallisen bändin harjoitukset.  Hän soittaa siinä kitaraa.  Rumpalia kuulemma kaivattaisiin, mutta ehkä sellainenkin tänne vielä muuttaa. Tänään olemme siis pitkästä aikaa lepäilleet ja ihan vain nauttineet leppoisasta kesäpäivästä ja mansikkakakun jämistä kauniissa maisemissa...