Tänään oli mitä kaunein päivä.  Meri oli aivan peilityyni ja aurinko paistoi.  Teuvo kävi laskemassa verkot veteen ja otti samalla reissulla kuvia. Huomiseksi onkin luvattu taas kovenevaa tuulta, joten voi vain toivoa, että verkot ehditään saada ylös - ja vielä täynnä siikoja.  Kalat ovatkin käyneet aika vähiin viime aikoina.

Olen aina pitänyt itseäni kevätihmisenä.  Herään pitkän talven jälkeen henkiin yhdessä luonnon kanssa.  Täällä olen  kuitenkin mykistynyt talven edessä.  Väriä ja luonnetta vaihtavan luonnon edessä vaikenee ihmetyksestä.  Olen löytänyt elämääni talven, välttämättömän horroksen.  Voisi kuvitella, että olemme kaukana kaikesta, mutta tuntuu kuin nykyisin elämässä olisi paljon enemmän...  Hiljaisuus ja verkkaisuus antaa tilaa.  Ehkä omille ajatuksille, sille mitä itse haluaa.   Entisen elämän kiireessä ei jaksanut miettiä, onko elämä omaa.