Säätiedotuksissa luvattiin ensimmäistä myrskyä puoleen vuoteen juuri perjantaille, jolloin Hannalle oli varattu aika hammaslääkärille Korppoossa. Katsoin useampaan otteeseen aaltoennusteita ja niistä selvisi, että korkeimmat aallot oli luvattu perjantai-illaksi paluumatkan ajaksi.  Merkitsevä aallonkorkeus (=suurin piirtein sama kuin keskimääräinen aallonkorkeus) olisi n. 4,5 m ja tällöin korkein yksittäinen aalto olisi n. 6 m.  Minua kiinnostavat nämä korkeudet, kun olen ainakin aiemmin tullut purjeveneessä erityisesti myötätuulella helposti merisairaaksi. Menomatkalle lähdimme hyvillä mielin, mutta teimme varasuunnitelman ja soitin Turkuun vanhemmilleni, josko voisimme yöpyä siellä ja palata vasta lauantaina, jolloin tuulen ennustettiin vähän laantuvan.

Niinpä perjantaiaamuna heräsimme varttia yli viisi ja suuntasimme laivaan, joka lähti varttia vaille kuusi.  Hanna halusi käyttää ajan hyödyksi ja luki kirjaansa.  Minun olisi tehnyt mieli mennä alakertaan sänkyyn jatkamaan unia, mutta torkuin sitten penkillä - kuten monet muutkin laivan matkustajista. Hannalla oli englannin kirjat mukana, koska hänen opettajansakin oli laivassa ja he olivat suunnitelleet jatkavansa edellispäivänä kesken jäänyttä oppituntia.  Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä opettaja nukkui melkein koko matkan...

Laivaan tuli Jurmon saarelta yllättävä matkustaja.  Joensuussa oli viikonloppuna näyttely, johon jurmolainen alpakka teki taivaltaan.  Matkamme vähän viivästyi, kun eläin ei millään meinannut suostua astumaan laivaan.  Mutta sinne se pienen puskemisen jälkeen saatiin, ja se istui tyynenä laivan autokannen metallilattialla.  Kävimme Hannan kanssa silittämässä sen untuvaista turkkia.  Omistaja kertoi, että Jurmossa on myynnissä alpakan villasta tehtyjä sukkia ja myssyjä.  Kyselin, josko lankaa olisi myytävänä, mutta Jurmon kolmesta alpakasta ei jää enää ylimääräistä lankaa, vaan kaikki menee omiin kutomisiin. 

Ennen hammaslääkäriä kävimme Nauvossa rautakaupassa ostamassa mm. tiivisteitä, jotta Teuvo saa paikattua ulko-oven raot, joista päivä paistaa läpi.  Tuulet tuovat muassaan kaikenlaisia ratkaisua vaativia ongelmia. Korppoon saarelle päästyämme ehdimme käydä myös kirjastossa ja siellä kirjastonhoitaja antoi meille laatikollisen kirjoja vietäväksi Utön kirjastoon.  Minun tarvitsi vain kertoa, mistä olemme ja heti hän tuntui tietävän nimemme ja sen, että kotona odottaa muitakin lukevia lapsia.  Maineemme on kiirinyt. Kotonamme on kyllä käynyt useampiakin toimittajia, joita muuttomme on kiinnostanut, joten ei liene mikään ihme, jos nimemme on tiedossa Korppoossakin.

Hammaslääkärissä selvisi jo aavistettu tieto, että Hannan hampaita täytyy oikoa, jotta kaikki vielä tulemattomat mahtuvat suuhun.  Se tietää mm. Turun matkaa röntgeniä varten ja lukuisia muita matkoja, joita ei jaksa vielä lainkaan ajatella.  Oikojalääkärin voi tavata vain kaksi kertaa vuodessa torstaina, mutta jos me lähdemme Utöstä torstaita varten, Hannalla kuluu matkassa kolme koulupäivää.  Onneksi konsultaatio onnistuu kipsimallien ja röntgenkuvien avulla eikä lääkäriä ole pakko tavata henkilökohtaisesti.  Kävi kyllä muutaman kerran mielessä kaikkia näitä matkoja pohtiessa, että olemme aivan vapaaehtoisesti järjestäneet itsemme tällaiseen liemeen.  Nummelassa vastaavat hoidot järjestyisivät paljon vaivattomammin.  Paitsi, että siellä hoitoihin ei ryhdytty resurssien puutteen vuoksi!

Mantereella tuuli tuntui laantuvan ja soitinkin useaan otteeseen Teuvolle ja kysyin vieläkö  myrskyä ennustetaan. Olimme Hannan kanssa ehtineet jo suunnitella mm. elokuvissa käyntiä, joten aloimme kallistua joka tapauksessa siihen, että palaisimme kotiin vasta lauantaina.  Kävimme vielä syömässä Nauvon satamassa ennen kuin jatkoimme kohti Turkua. Lossilla oli Gallup-kysely liittyen lauttayhteyden tarpeeseen Nauvosta suoraan Turkuun.  Ensimmäisenä kysyttiin asunko saaristossa vai olenko vain käymässä.  Meille vakituisille asukkaille kyselijä kaivoi oman lomakkeen ja niinpä pääsin vaikuttamaan asiaan.

Lauantaina suuntasimme kohti Pärnaisten satamaa ruokakaupan kautta.  Ensimmäistä kertaa muuttomme jälkeen innostuin kaupassa haalimaan kaikkea, mitä Utöstä ei tilaamatta saa. Aika vähällä ja yksinkertaisella tulee toimeen ja aiemmin mantereella en ole edes jaksanut orientoitua valitsemaan kaikista kymmenistä leipä- ja keksilaaduista... Kaupassa vierähti sen verran aikaa, että vähän jännitimme, miten ehdimme laivaan.  Kohtaloksemme meinasi koitua ennen Nauvoa liikennöivä lautta, sillä pääsimme vasta viimeisten autojen joukossa mukaan. Seuraavalla lautalla olisi jo tullut kiire.

Satamassa näimme, että vieläkin tuuli aika kovaa, mutta nyt oli mentävä kyytiin.  Laivan ravintolassa sanoivat, että edellisillan aallokossa lautaset olivat pudonneet lattialle.  Kymmenen minuutin tuulimittauksissa Utössä oli mitattu 29 m/s! Lauantaina tuuli oli enää ehkä 15 m/s, mutta aallokko oli ihan riittävän korkeaa meille.  Yllättävän vakaasti Eivor kulki eikä pahoinvointikaan yllättänyt kuin vasta loppumetreillä ja silloinkin se helpotti, kun menimme kannelle. Ehkä seuraavan kerran uskaltaudumme kovemmallakin tuulella kyytiin!

Aaltoja kuvattuna ikkunan läpi

Merenkäyntiä on vaikea saada tallennettua... Aallonkorkeus oli korkeimmillaan ehkä n. 4m