Olin pidennetyn viikonlopun ikoninmaalauskurssilla Vihdissä.  Viime keväänä vielä ajattelin, etten voi osallistua, koska Olivia jäisi niin pitkäksi aikaa ilman äitiä.  Opettaja ehdotti, että ottaisin Olivian mukaan.  Hänhän on ollut aiemminkin mukana päiväryhmässä, jossa olen maalannut.  Olivia on tehnyt omia vesiväritöitään, joihin opettaja on antanut omat kommenttinsa.  Olivia on siis rutinoitunut kurssilainen ja hän myös tuntee suuren osan osallistujista.  Mutta pari päivää ennen lähtöäni Teuvo ehdotti, että voihan Olivia jäädä kotiinkin.  Heräsin huomaamaan, että hänhän on jo iso tyttö.  Nuorin lapsi taitaa usein pysyä pisimpään vauvana - ainakin äidin mielessä.

Lähdin siis yksin ja Teuvo jäi kotiin lapsiemme kanssa.  Perjantaiaamun laiva oli täynnä nukkuvia matkustajia.  Katsoin laivan lähdön satamasta, mutta en jaksanut jäädä ihailemaan auringonnousua, kun oli jonkun verran pilviäkin.  Menomatkalla Vihtiin hain Nummelasta autotallistamme pyöräni.  Vaikka Utössä ei ole kovin montaa tietä, ovat matkat kuitenkin sen verran pitkiä, että pyörällä pääsee nopeammin.  Olen lupautunut siivoamaan koulua, koska ketään muutakaan ei ole ilmaantunut ja esim. sille matkalle pyörä on mitä tervetullein.  Tosin vaihdepyöräni käyräsarvisella ohjaustangolla lienee hieman liioiteltua.  Poissaollessani Teuvo on luvannut hoitaa siivoamisen.

Ikonikurssi oli tosi antoisa.  Opettelimme maalaamaan kasvoja, käsiä, jalkoja ja siipiä.  Mukana oli venäläinen opettaja Pietarista.  Suoraan sanoen unohdin kaiken muun ja vain maalasin ja välillä kävin syömässä valmiissa pöydässä.  Iltaisin oli tarjolla sauna ja aamuisin kävin järvessä aamu-uinnilla, vaikka en mitenkään olekaan kylmän veden ystävä.  Tuntui aika ihanalta. 

Luokka odottaa maalaajia

Neljän päivän uurastuksen tuloksia

Aiheena oli Pyhä ylienkeli Mikael, joka sopii vartioimaan ja suojelemaan lasten huoneen seinälle