Eräänä sunnuntai-iltana tullessani Eivorilla Utöseen laituriin oli ilmestynyt upea vene puumastoineen ja raakapurjeineen. Veneen perässä liehui Englannin lippu. Menin jututtamaan kipparia ja hän kertoi nimekseen William. Pyysin häntä tulemaan seuraavana päivänä talollemme jossa lupasin savustaa siikoja.

Aito englantilainen luotsikutteri vuodelta 1902 Utön laiturissa 

Niinpä hän ilmestyikin seuraavana päivänä ja sain vastauksen kysymykseeni miten ihmeessä vanha englantilainen puuvene raakapurjeineen on ilmestynyt Utön vesille.  Tässäkin tapauksessa kaiken takana on nainen.  William oli tutustunut muutama vuosi sitten viehättävään hollantilaiseen naiseen.  Tällä naisella puolestaan on suomalainen ystävä, jonka kautta hän oli aiemmin tutustunut mm. Barösundin maisemiin Inkoon saaristossa.  Tämä hollantilainen nainen oli niin ihastunut Inkoon saaristoon, että oli ostanut kalastajatilan Barösundista.  Tutustuttuaan Williamiin hän oli saanut tämän houkuteltua purjehdusmatkalle Suomeen.  William kertoi alun perin aikoneensa lähteä purjehtimaan Skotlannin vesille.

He olivat purjehtimassa toista kesää Suomenlahden vesillä ja vaikuttivat todella ihastuneilta täkäläisiin maisemiin. Vene oli ollut edellisen talven Suomenlinnan telakalla.  Sinne se on myös menossa ensi talveksi.  Upea puuvene on vanha englantilainen luotsikutteri 1900-luvun alusta.  Aluksen syväys on peräti kolme metriä ja painoa huikeat 40 tonnia.  Pituutta on arviolta 14 metriä.  Vene on erittäin merikelpoinen siitä johtuen, että painopiste on hyvin alhaalla. Veneessä on upeat sisätilat kaakeloituine kylpyhuoneineen ja keittiöineen.  Tunnelma on kieltämättä hyvin nostalginen vanhan tervatun puun tuoksuineen.

Veneessä on 100 hv:n dieselmoottori, missä on sikäli erikoinen ratkaisu, että voimansiirto on hydrauliikan avulla siirretty veneen sivulla sijaitsevaan potkuriin.  Williamin mukaan ratkaisussa ei ole muuta ongelmaa kuin se, että vene kääntyy sataman manöövereissä vain yhteen suuntaan.  Veneen merikelpoisuutta kuvaa se, että William kertoi kerran purjehtineensa 30m/s tuulessa Pohjanmerellä ja hän oli joutunut köyttämään itsensä kiinni kaikilla mahdollisilla valjailla veneen sitloodaan.  Käydessään alhaalla kajuutassa muu miehistö oli pelaamassa korttia ja kysynyt häneltä oliko hänellä jokin ongelma.

Satamasta lähtö purjeilla vaatii oman aikansa / taitonsa

Annoin Williamille ja hänen vaimolleen savustetun siian mukaan.  He sanoivat suuntaavansa veneen keulan kohti Borstötä ja edelleen kohti Inkoon saaristotukikohtaa.  William ihmetteli suuresti, miten vähän muita veneitä näkyy enää syyskuussa, vaikka säät ovat mitä parhaimmat.  Yövyttyään pari yötä Utössa William ja hänen vaimonsa nostivat purjeet ja hitaasti, mutta arvokkaasti upea vene kääntyi kohti seuraavaa määränpäätä, Borstötä.  (Sain luvan pariskunnalta kirjoittaa heistä tähän blogiin)

Suunta kohti Borstöta