Kävin isoimpien lasten kanssa viikonloppuna Nummelassa soittotunneilla.  Lähtiessämme lauantaiaamuna aurinko nousi samaan aikaan kanssamme. Otin kuvan kotiovella klo 5.30.

Nummelassa yövyimme vuokralaisemme luona omassa talossamme.  Lapset nukkuivat omissa huoneissaan.  Ilmassa oli haikeutta, ainakin minä koin niin.  Mitään ei ole vieläkään päätetty lopullisesti tulevaisuutemme suhteen, mutta vahvasti näyttää siltä, että jäämme vielä vuodeksi Utöseen.

Moni asia on vielä auki, mutta elämä täällä on vielä niin kesken, että haluaisimme kokea toisenkin vuoden, jolloin kaikki ei selity uutuudenviehätyksellä.  Osa lapsista toivoisi paluuta takaisin ja se tietysti mietityttää. Haluamme kuitenkin jättää lapsiimme jäljen siitä, että omia unelmia voi toteuttaa ja voi löytää omansa näköisen elämän.  Hypätessämme vuosi sitten tavallaan tyhjän päälle saimme kokea, että elämä kantaa ja maistuu jopa hyvälle.  Ruokahalu kasvaa syödessä, vaikka emme tiedäkään huomisen menúta...