Nyt ei jaksaisi eikä oikein olisi aikaakaan kirjoittaa tähän mitään, mutta oli taas niin upea auringonlasku!  Täytyy siirtää kuvat heti, muuten ne jäävät.  Välillä tuntuu kuin asuisi Pikku prinssin planeetalla - niin helppoa on lähteä katsomaan auringonlaskua (ihan suoraan ikkunasta se ei sentään näy).  Majakan kallioilla kun seisoo ja katsoo yhteen suuntaan, näkyy kirkkaan oranssi aurinko painumassa horisontin taakse ja kun kääntyy toiseen suuntaan, näkee kuun nousevan -lähes yhtä oranssina.  Tänään en tosin jäänyt odottamaan kuuta, sillä olimme sopineet Teuvon kanssa laskevamme vielä verkot.

Meri oli lähes peilityyni.  Siiat tarttuvat kuulemma tällaisena yönä verkkoihin ja siksi Teuvokaan ei halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä, vaikka aamulla ei oikein aikaa olisikaan kalojen perkuulle. Teuvo lähtee huomenna siirtämään venettämme Nauvoon talveksi ja me muut lähdemme mantereelle viemään Tuomasta ja Hanna soittotunneille.