Edellisestä kirjoituksesta on kulunut pitkä tovi, kun muut ohjelmat ovat pahasti häirinneet bloggausta.  On myönnettävä, että motivaatio kirjoittamiseen ja myös valokuvaukseen on laskenut merkittävästi mantereelle muuton jälkeen.  Olen hehkuttanut sitä, miten olen oppinut sanomaan asioille ei ja katsomaan elämää vähän uudesta näkökulmasta.   Olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan oppimisiani.  On ollut niin kova vauhti päällä, ettei meinaa syödä ehtiä.  Flunssa iski päälle heti, kun kirjalliset työt vähän hellittivät... Ihmisen muuttuminen lienee aika rajallista.  Kolmen hiljaisen vuoden jälkeen on myös tosi vaikea arvioida, mitä jaksaa ja ehtii.  Eikä ole kysymys vain omista menoista, vaan viiden muunkin.  Jätimme väliin ensi viikonlopuksi aiotun Utön matkamme, koska koimme, että on pakko joskus levätäkin ihan kotona - tai tehdä niitä muuton jälkeisiä rästihommia, kuten taulun naulaamisia ja pihan siivoomisia!

Opiskelen mm. sielunhoitoterapiaa ja viimeisillä luennoilla kuulin viisauden, jota olen jäänyt pureskelemaan.  Identiteetti muodostuu siitä, miten kohtaan elämäni.  Ajatus ei välttämättä ole uusi, mutta jotenkin se lävisti tajuntani uudella tavalla.  Olen paljon yrittänyt muokata elämää jonkun kuvitelman mukaan ja ehkä jopa paennutkin epämiellyttävää versiota jonnekin kaukaiselle saarelle,  mutta pointti onkin siinä, että suhtaudun jotenkin siihen, mitä tapahtuu nyt  enkä pakene tai keksi jotain peittäviä toimintoja.  Jos olen läsnä tässä hetkessä, voin löytää itseni.  Emme aikanaan osanneet katkaista kiirettä, muuten kuin lähtemällä Utöseen (hyvä niin!),  mutta ehkä katkaisun voi oppia tekemään pään sisälläkin pienemmin ulkoisin muutoksin.   Yhdestä sitovasta  vapaaehtoistyöstä luovuin jo, kun keho alkoi pettämään.

Opiskeluni ovat erittäin mielenkiintoisia ja iloitsen niistä suuresta työmäärästä huolimatta.  Koululaisten syyslomalla kävimme merta ikävöiden kastautumassa Kreikan ja Turkin turkooseissa vesissä.  Siellä uimisen lomassa oli hyvät olosuhteet lukea tenttikirjoja!  Matkan aikana Taneli täytti 11 vuotta ja Tuomas 15 vuotta viikko kotiinpaluun jälkeen.

Aivan ihastuttava pieni Datcan kylä Turkissa Marmariksesta länteen.

Kreikkalainen auringonlasku