Mietimme jo Nummelassa, että kesällä täällä Utössä löytyisi varmasti asiakkaita tuoreille pullille ja sämpylöille.  Kävimme katsastamassa isompaa uuniakin sitä varten, mutta totesimme, että pullia saisi myydä aika monta ennen kuin uuni olisi maksettu ja niin koko ajatus jäi hautumaan.  Idea ei ole uusi ja siitä on puhuttu ennen meitäkin Utössä, mutta kukaan ei ole vielä toteuttanut myyntiä.  Kovan tuulen aikana veneet pysyivät kolmekin päivää satamassa ja kaupassa Teuvo kuuli toiveita tuoreesta leivästä.  Sitä löytyy yleensä vain tiistaisin ja torstaisin, jolloin Eivor-laiva tuo täydennystä kauppaan.  Niinpä kun olin leipomassa perheellemme korvapuusteja ja sämpylöitä saadaksemme itse tuoreita leivonnaisia, Teuvo ja Hanna kertoivat, että he haluaisivat myydä samanlaisia seuraavana aamuna venelaiturilla.  Kädet taikinassa en ollut järin innostunut ajatuksesta, mutta vähitellen minäkin lämpenin.

Itsekin veneilleenä tiedän, että tuoretta sämpylän ja korvapuustin tuoksua sunnuntaiaamuna laiturilta on lähes mahdoton vastustaa.  Lapset innostuivat heti ajatuksesta tehdä omaa bisnestä.  Siitä saisi rahaa ja olisi mukava myydä korvapuusteja koreista laiturilla.  Kökarilla olimme nähneet kahden koulupojan tekevän niin. Osaan kyllä leipoa ja  Teuvo lupasi auttaa kaikessa mahdollisessa.  Niinpä päätimme ryhtyä projektiin, vaikka aikainen aamuherätys hirvittikin.

Eilen illalla tehtiin laiturin ilmoitustaululle mainos siitä, että lapset tulevat myymään pullia ja sämpylöitä klo 8.30-10.00.  Kello pantiin soimaan klo 6.30, mutta jännitin ilmeisesti sen verran sitä, miten kaikki onnistuisi, että heräsin jo varttia vaille kuusi alustamaan ensimmäisiä taikinoita.  Teuvon kanssa leivoimme ja paistoimme liukuhihnalta pienessä keittiössämme pienellä uunillamme kelpo pullia ja sämpylöitä.  Lapset heräsivät puoli kahdeksan aikoihin ja aamupalan syötyään lähtivät tositoimiin laiturille.  Teuvo lähti henkiseksi tueksi mukaan.  Satamassa oli aika monta ruotsalaista venettä ja yksi saksalainenkin.  Minä jäin leipomaan loput sämpylät.

Jossain vaiheessa Tuomas tuli täydentämään koriaan.  Ihmiset ostivat lähes joka veneestä.  Korvapuustit menivät sämpylöitä paremmin kaupaksi.  Kymmenen jälkeen kaikkien palattua kotiin totesimme pullat myydyiksi, kun taas sämpylöitä riitti pakastettavaksi asti.  Rahaa tuli sen verran, että aloimme miettiä säästökohdetta.  Turun Karibia-kylpylä nousi heti esille ja lapset lähtivät etsimään netistä hinnastoja saadakseen selville, miten monena aamuna vielä tarvitsee myydä, että päästään sinne. Kokemus oli kaikkien mielestä sen verran positiivinen, ettei se jää ainutkertaiseksi.  Ei kyllä myöskään joka-aamuiseksi, jos haluaa ehtiä tehdä jotain muutakin.

Korvapuustien ja sämpylöiden myynti alkamassa

Kysyntä ja tarjonta kohtaavat