Kun asuimme kolme vuotta Utössä, yksi etukäteistoive oli saada kokea saariston talvi.  Saimme elää leudoista leudoimmat talvet eikä meri edes jäätynyt kertaakaan kunnolla.  Nyt lähdimme katsomaan, miltä näyttää ja tuntuu, kun pakkasta riittää ja lunta sitäkin enemmän. 

Ennen matkamme alkua saimme saarelaisilta viestejä, että Eivor-laivan aikataulut heittävät kovasti, koska sen kulku vie aikaa tavallista paljon enemmän paksujen jäiden takia.  Tarkoituksemme oli lähteä Pärnäisistä sunnuntaina klo 16.30, mutta lauantai-illalla saimme tiedon, että laiva lähteekin sunnuntaina jo klo 8.00.  Laiva oli puskenut lauantaina jäissä matkaa peräti yksitoista tuntia!  Ei muuta kuin kello soimaan klo 3.15 ja matkaan päästiin lähtemään vähän neljän jälkeen, kun ensin saatiin raivattua autolle väylä lumen seasta.  Maantiellekin luvattiin talven komeinta lumimyräkkää.  Onneksi ennuste ei toteutunut ja pääsimme hyvissä ajoin ja turvallisesti Pärnäisiin. 

Vähän ennen laivan lähtöä ihmettelin, miksi Nauvon ja Korppoon välinen lautta lähti aivan väärään suuntaan.  Selvisi, että se rikkoi jäätä, jotta Eivor pääsi helpommin matkaan!

Olimme juuri lähdössä, kun laivan kippari kuulutti, ettei ole lainkaan varmaa, että Eivor pääsee joka saarelle.  Aspön kohdalla pysähdyttiin sen verran, että matkustajat pääsivät jäälle ja edelleen perille saareen moottorikelkalla.  Jurmoon haluavat joutuivat pettymään, sillä sinne laiva ei lähtenyt puskemaan.  Hiihtolomaviikon aikana jäänmurtaja kävi  avaamassa väylän Jurmoon ja kulku sinne kävi helpommaksi.  Kovat pakkaset jäädyttävät avatunkin väylän nopeasti, mutta loppuviikosta sää selvästi lauhtui ja se vaikutti Eivorinkin kulkuun.

Loppuviikosta Eivorin tilalla alkoi ajaa Kalkke-hinaaja ajatuksena, että se avaa tarvittaessa väylän,  koska se pystyi murtamaam jäätä.  Meidänkin piti lähteä sillä perjantaiaamuna takaisin, mutta siirsimme lähtöämme vuorokaudella.  Kalkkeen mahtuu vain 12 matkustajaa,  ensisijaisesti vakituiset asukkaat.  Voi olla, ettemme olisi edes mahtuneet kyytiin.  Saarelta muutti perhe pois juuri tuolloin perjantaiaamuna ja he eivät olleet kovin riemuissaan joutuessaan lastaamaan omaisuuttaan hinaajan kannelle.  Matkustusviihtyvyyskään ei ollut Eivorin veroista. 

 

Mennessämme olimme varautuneet viettämään koko päivän Eivorissa, mutta pääsimmekin yllättävän hyvissä ajoin perille.  Tuntui kuin olisi kotiin tullut.  Majoituimme hotellin rivitaloon.  Etukäteen mietimme yösijaksi myös entistä kotiamme, mutta tuntui helpommalta jäädä asumaan kylän ulkopuolelle.  Hotellin talvihinnoillakin saattoi olla jotain vaikutusta asiaan.   Tarkoituksemme oli mennä rivitalon toisessa päässä olevaan asuntoon, mutta lunta oli niin paljon, että päädyimme lähimpään.

Hotellin aamupalalla käydessämme penkki kutsui pihalla istujaa...

Kylään oli jännittävä mennä.  Tuttujen kanssa pysähdyttiin juttelemaan niin kuin ennenkin.  Kaupassa ostokset meinasi merkkauttaa vihkoon ja oma postilaatikkokin oli edelleen paikallaan.  Tullessamme lapset lähtivät heti teilleen valloittamaan kylää ja tapaamaan tuttuja.   He olisivat olleet heti valmiita jäämään pysyvästikin.  Lasten turvallinen reviiri on saarella paljon isompi kuin mantereella. 

Kaupan auto oli hautautunut lumen alle ja tavarat haettiin traktorilla.  Tässä kuvassa lumisade on jo rauhoittunut ja teiden auraus näkyy.  Parina ensimmäisenä päivänä saarella ollessamme tuiskusi niin paljon, että auratut tiet peittyivät välittömästi tuiskuavan lumen alle.  Moni saarella kauan asunut sanoi, että lunta ei ole ollut miesmuistiin yhtä paljon kuin nyt.  Meri on ollut ennenkin jäässä, mutta lumi on satanut vähitellen ja vaikka sitä olisi tullut kerralla paljon, se on tuulen mukana pyyhkiytynyt pois, koska uutta ei ole heti tullut lisää.  Vuonna 1967 oli kuulemma viimeksi vastaavanlainen talvi.

Kotikulmien kohdalla sydämestä kouraisi.  Tuli niin paljon muistoja mieleen.

Tuomaksella oli seurana koulukaveri Korppoosta.  Kylmässä tuiskussa saatoimme heitä tiistaina laivaan.  Säät vaihtelivat todella paljon viikon aikana.  Saimme kokea lumimyrskyä, hernerokkasumua sekä kaunista auringonpaistetta.