Hiihtoloma on vietetty.  Vienosti voisi sanoa, että olemme muutaman kokemuksen rikkaampia. Vietimme viikon Vuokatin Urheiluopistolla.  Automatka tuntui kohtuulliselta verrattuna siihen,  että olisimme ajaneet esim. Posiolle.  Vähän ennen Kuopiota lumi tuli mukaan maisemaan.  Samalla jäähtyi myös ilma eikä se sitten siitä lämmennytkään ennen kuin palattuamme.  Keskilämpötila oli n.-25 C, yöt kylmiä ja päivisin aurinko vähän lämmitti.  Kävimme kuitenkin hiihtämässä ja laskettelemassa.  Välillä käytiin jäähallissa lämmittelemässä luistinradalla.  Pulkalla laskettiin hyppyrin vierestä ja saatiin pitkät hyvät vauhdit.  Opistolla pystyi liikkumaan tosi monipuolisesti.  Uutena lajina kokeilimme Tuomaksen kanssa lumikenkäkävelyä.

Viikon alusta sen verran, että heti perillä totesimme, että Teuvon kassi oli jäänyt Lohjalle, kun me muut olimme hakeneet hänet sieltä sunnuntaina.  Hänellä ei ollut siis muuta mukana kuin vaatteet päällänsä.  Onneksi matkahuolto on keksitty!  Sen ja ystävien (kiitos Masa!) avulla kassi saatiin Vuokattiin jo vuorokauden kuluttua.  Tosin Sotkamon päässä ongelmana oli hyytynyt dieseliä syövä automme, joka ei käynnisty kuin etelän leudoilla keleillä (koska moottorista on palanut hehkulankoja!).  Teuvon Sotkamossa asuva serkku heitti kassin meille, mutta epäonneksi hän muisti meidän olevan Katinkullassa eikä urheiluopistolla.  Lopulta kassi saatiin kuitenkin perille ja elämä normalisoitui.  Paitsi, että siis auto ei toiminut ja suunnitelmia piti jonkun verran muuttaa.  Onneksi useimmat liikuntamahdollisuudet olivat kävelymatkan päässä, ainoastaan Katinkullan kylpylä jätettiin pois ohjelmasta. Kävimme iltaisin uimassa opistolla ja päivisin oli lumen takia mielekästä liikkua ulkona,  joten kaikki oli oikeastaan ihan hyvin.

Talvea Vuokatissa

Viimeiseksi yöksi auto hinattiin Sotkamoon huoltoaseman autotalliin lämpenemään.  (naapuriasunnon auto hinattiin ensin...) Auto kulki lämpimän yön jälkeen kuin unelma.  Meillä olisi ollut mahdollisuus osallistua viimeisenä aamuna vielä moottorikelkkarekiajeluun, mutta ilma oli niin kylmä, että jätimme lystin väliin ja lähdimme hyvissä ajoin paluumatkalle.  Yövyimme Turussa vanhempieni asunnossa sillä aikaa, kun he itse vierailivat Kuopiossa.  Teuvon yöunta häiritsi hieman se, että hän halusi käydä pari kertaa käyttämässä autoa, ettei se jättäisi meitä aamulla pulaan.  Niinpä lauantaina kymmenen aikaan pääsimme lähtemään Pärnaisten satamaa kohti, josta laiva lähtisi klo 12.  Vaan sepä ei lähtenytkään. 

Eivor-laivan toisesta moottorista oli edellisenä päivänä hajonnut jäähdytin.  Vasta illalla selviäisi lähtisikö Eivor lainkaan vai pääsisimmekö seuraavana aamuna toisella laivalla.  Matkatavarat siirsimme joka tapauksessa Eivoriin ja syötyämme vähän lähdimme takaisin Turkuun.  Kippari lupasi soittaa, jos laiva pääsisi lähtemään.  Illan mittaan selvisi, ettei vikaa saataisi kuntoon ja niinpä vaihtoehdoksi tuli se, että toinen laiva tulisi hakemaan meidät ja muut matkustajat viideltä lauantaiaamuna.  Sekin vaihtoehto kumoutui jossain vaiheessa, kun selvisi, että tuulee niin kovaa, ettei sijaispaatti voi lähteä Utön aaltoihin.  Niinpä Eivorin henkilökunta alkoi ulkopuolisten työmiehien kanssa korjaamaan moottoria yötä myöten, jotta aamulla päästäisiin lähtemään.

Olimme jo aiemmin päättäneet tulla laivaan yöksi, ettei tarvitsisi herätä niin aikaisin.  Nyt ongelmaksi tuli se, että korjaustöiden aikana laivassa oli kova meteli ja nukkuminen voisi olla vaikeaa.  Korvatulppien avulla päätimme kuitenkin yrittää. Lapset nukahtivat melkein heti.  Teuvo ja minäkin saimme nukuttua yllättävän hyvin,  joskaan ei kovin pitkiä pätkiä kerrallaan.  Aamulla kuuden aikaan Eivor sitten lähti puskemaan jäiden läpi kohti Utötä.  Meri oli tosin avoin Nötöstä ja Aspöstä etelään.  Kotisatamaan saavuimme noin klo 11 sunnuntaina,  väsyneinä mutta iloisina siitä, että kahden vuorokauden paluumatka Vuokatista alkoi olla päätepisteessään.  Eivorin henkilökunnalla oli edessä vielä aikataulun mukainen edestakainen käynti Pärnaisissa ja maanantaiaamuna vielä takaisin Pärnaisiin.  He eivät olleet nukkuneet juurikaan, mutta se ei ollut enää meidän ongelma eikä toivottavasti kenenkään muunkaan...

Kaikesta huolimatta viikko tuntui lomalta. Tällaisessa extreme-matkailussa on se hyvä puoli, että muu arki unohtuu kokonaan eli loma on tehnyt tehtävänsä. Kotona kyllä väsytti matkan jälkeen niin, että sunnuntaina ei juuri kissaa jaksettu sanoa...

Auringonnousu Nötössä Eivor-laivalta nähtynä n. klo 7.45

Aspön satamasta nähtyä

Laiva mursi jäätä mennessään