Kävin(Sirkku) luokkatapaamisessa Suomenlinnassa Helsingissä. Se oli ensimmäinen kerta, kun lähdin saarelta muuttomme jälkeen. En ole varsinaisesti kaivannut pois pääsyä tai mantereella käyntiä. Itse asiassa oli suorastaan vaikeaa lähteä. Täällä on lähes kaikkea mitä elämiseen tällä hetkellä tarvitsemme - (paitsi maalia ja lenkkareita ja mattoja ja …) Kun laiva irtautui Utön satamasta, lähtö tuntui todella konkreettiselta. Osa perheestämme seurasi perässä vasta myöhemmin, joten jäähyväisiä jätettiin ja laivan kannelta vilkutettiin.

Tapaamiseni oli torstaina, mutta koska laiva ei lähde silloin lainkaan Utöstä, lähdin Turkuun jo keskiviikkona. Torstaina jatkoin matkaa junalla ja yövyin ystävättäreni luona. Auton hain seuraavana päivänä eli perjantaina huollosta Helsingistä ja sillä ajoin takaisin Turkuun. Vielä yksi yö kylässä ja sitten vasta lauantaina pääsin laivaan ja takaisin kotiin. Muu perhe oli tullut käymään Turussa, joten paluumatkalla olimme kaikki. Joka välissä teimme ostoksia, jotka olivat puutelistassa ja joita ei Utöstä saa. Monet liikkeet lähettävät ostoksia laivalle tai postin kautta, mutta emme ole vielä ihan kaikkia mahdollisuuksia kartoittaneet. Vaikka matkanteko vie aikaa ja vaatii monia vaiheita, niin kaikki jotenkin kuuluu asiaan. Se puoli siinä on, että suunnitelmia on vaikea muuttaa kesken matkan. Yllättävät käänteet eivät yksinkertaisesti suju, koska niin monta eri tekijää on otettava huomioon. Aivot eivät myöskään taivu mantereen nopeille käänteille ja kaikille mahdollisuuksille, kun elämä Utössä on niin verkkaista ja vaihtoehdot kovin erilaisia.

Kotimatkalla kohti Pärnaisten satamaa

Olivia Eivor-laivalla

Laivamatkalla aika kuluu kohtalaisen nopeasti, vaikka se kestääkin vähintään neljä tuntia.  Kesto riippuu mm. tuulen voimakkuudesta ja siitä kuinka paljon matkustajilla on nosturilla siirrettävää kuljetettavaa (esim.lautoja) tai kuinka monessa satamassa pysähdytään.  Käydään syömässä ja välillä jätskillä tai kahvilla. Hyvän sään aikana kannella voi nauttia merestä - ja miksei huonollakin säällä, mutta silloin ulkona ei viihdy kovin pitkään. Lapsia varten meillä on aina mukana kori, jossa on monta erilaista korttipeliä, mutta yleensä ehdimme pelata vain yhden pelin. Jotenkin aika vain kuluu ja kohta määräsatama jo näkyy. Tullessamme ensimmäisen kerran takaisin kotiin kaikki tulivat levottomiksi, kun Utön majakka alkoi häämöttää taivaanrannassa. Laivassa ei vielä tosin ollut vahvaa tunnetta siitä, että olemme saapumassa kotiin. Olemme asuneet Utössä kuitenkin vasta viisi viikkoa. Mutta astuttuamme kotiovesta sisään, tuli tunne että täällä meidän pitääkin olla.

 

Torstaina kävellessäni kauppatorilla Helsingissä ajattelin, etten saa pääkaupungistamme mitään sellaista, mitä jäisin Utössä kaipaamaan - vaikka olenkin kotoisin Helsingistä. Eli voisi sanoa, että olen viihtynyt hyvin. Totta kai voin tehdä pitkän listan siitä. mitä haluaisin tehdä Helsingissä tai vaikka Turussa, mutta en kaipaa niitä juuri nyt. Teatterissa käynnistäkin tulee yhtä juhlaa, kun sen eteen joutuu näkemään vähän vaivaa. Itse asiassa ensi keskiviikkona Saaristolaisteatteri esittää Utössä Molierin näytelmän "Misantropen" ja torstaina tänne saapuu unkarilainen jazz-bändi.

Teuvokin viihtyy hyvin, kun sai katiskan ja verkot. Hän on parhaillaan Tanelin kanssa laskemassa niitä kalansaaliin toivossa. Ovestamme käveli tässä eräänä päivänä sisään mies, joka halusi tulla virittämään muutossa epävireiseksi käyneen pianomme. Samalla reissulla kävi ilmi, että hänellä on ylimääräinen vene, jota voisimme lainata, kun olemme täällä ja tuo vene on nyt siis käytössä. Kaikki näyttää järjestyvän…

Luonamme on käynyt paljon vieraita ainakin verrattuna Nummelan aikoihin.   Osa on tullut jopa yllättäen, oveen koputtaen.  Olen kuullut ennenkin, että kun lähtee riittävän kauas, vieraat löytävät perille.  Ystävät ovat tuoneet täydennystä puutelistaamme ja auttaneet muutenkin.  Kuka on kasannut grillin ja kuka avannut tietoliikenneyhteyksiä... Täällä saaristossa vieraat saattavat joutua töihin.   Turkuun matkatessamme saimme autokyydin, kun oma automme oli edelleen huollossa.  On hienoa huomata, ettemme ole muuttaneet liian kauas.