Olin pitkästä aikaa kävelyllä Utön maisemissa.  Koko kesä on vierähtänyt akselilla koti - kauppa - ateljee - hotelli.  Lapsetkin ovat alkaneet valittaa, ettei mitään tapahdu - heille.  Kiireisin turistikausi alkaa olla jo takanapäin ja nyt ehtii jo poimimaan vadelmiakin.  Lähdemme ensi viikon alussa lasten kanssa kylpylään Naantaliin, joten ihan kokonaan emme syrjäytä heitä.  Tarkoitus on elää perillä pari päivää (lue: matkat kestävät myös pari päivää!!) lasten ehdoilla.

Tämä kesä on kulunut paljon hämmennyksen vallassa.  Elämämme on niin kovin erilaista kuin vaikka viime kesänä.  Minulla ei ole kokemusta yrittäjän elämästä  ja toisaalta Teuvon aika on mennyt niin paljon hotellilla, ettei olla ehditty edes miettiä, olisiko toisinkin voinut olla.  En voi valittaa, mielenkiintoista on ollut, mutta ensi kesänä varmaan osaa joihinkin asioihin varautua toisella lailla.  Olen huomannut mm. sen, etteivät turistien liikkeet ole ennustettavissa.  Olen pyrkinyt pitämään ateljeeta auki vain tunnin tai kaksi päivässä, mutta optimaalisen ajankohdan löytäminen on mahdotonta.  Veneilijät ja laivamatkustajat kulkevat aika satunnaisesti.  Sää vaikuttaa jonkun verran, mutta ei kovin paljon.  Turistin kannaltahan tilanne on juuri sellainen kuin pitääkin, mutta yrittäjän kannalta putiikin pitäisi olla koko päivän auki, jotta hyöty olisi maksimaalinen. Paukut eivät vain riitä.  Ei ole pakko riittääkään, mutta huomaan, että olisi niin mukava, kun voisi hallita tilannetta...

Kesälomamme pidämme sitten talvella.  Etelänmatka on jo varattu :).  Matka toimii ehkä myös kaamosmasennuksen katkaisijana.

Eilisen tuulen jälkimainingit löivät vielä pärskeitä rantakallioon

Jalkkiksen peluu on kuvioissa mukana lähes joka päivä